perjantai 3. marraskuuta 2017

Tässä, täällä osana ääretöntä

Se tunne, läsnäolo, tässä olo
saapuu joskus ja äkkiarvaamatta
Minä olen tässä
tämän pallon kamaralla
jonka kaareutuvaa kupua pitkin kuljen
kiitäen avaruuden halki

Se tunne
Oma pienuuteni keskellä tätä kaikkea
ääretöntä
rajatonta
tähtien valtamerta

Se tunne
ei kulje mukana arkielämässä
päivittäisissä askareissa
Se unohtuu kaiken keskellä
ruuhkavuosien kiireissä

Kunnes on siinä
heijastumana puiden taakse katoavan
kauniin upean
täysikuun valoa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elän, elänkö tosiaan?

Elämä? Olemassa olemista olevinaan. Tyhjä kauhu tulee illalla tai auringonpaisteisella kadulla tyhjien ihmisten katseiden ohittaessa ...