sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Matkaan lähtö

Olen pysähtynyt. Onnellisesti pysähtynyt. Ja kuitenkin. Valokuva-albumin kuvissa on joku toinen, se matkaava, menevä, kokeva henkilö, joka ehkä olen, olin. Olen pysähtynyt, pieneen pirttiin piltin kanssa. Onnellisesti pysähtynyt. Ja silti. Jonnekin, jonnekin – menisin niin mielelläni jonnekin.

Jo matkan odotus on huikeaa, siis se viimeinen hetki ennen kuin matka alkaa, kun juna hidastaa laiturille ja tuivertaa turhat mennessään. Se hidastaa hidastaa, pysähtyy, etsit oman vaunusi ja astut sisään – et kliiniseen siniseen suomalaiseen junaan, vaan menneeseen maailmaan, jota hallitsevat vaunusi konduktöörit tai vaunuhoitajat, matkaan saattajat, miksi heitä suomeksi edes sanoisi. Makuuvaunussasi saattaa olla mielenkiintoista seuraa, tai seuraa kun seuraa, mutta saatat olla yksinkin. Sinulla on evääsi, passisi, lippusi, tavarasi. Matkan teolta odottaa soveliasta kolinaa ja heiluntaa, mikä tärkeintä tasaista liikettä jonnekin, minne milloinkin. Eikä sen väliä, kunhan on menemisen tuntua. Hätä tapauksessa junamatka Tampereelta Helsinkiin riittää, kunhan saat laiturilla sisääsi sen matkanteon tunnelman ja odotuksen junan hidastaessa laiturille. Upea kesäinen keli auttaa asiaa.

Siinähän se on. Minun junani, minun vaununi ja paikkani, hetkellinen paikkani tässä liikkuvassa maailmankaikkeudessa, tungettelevien, hiljaisten tai mukavien kumppanien joukossa.. Ja mikä parasta, juna liikkuu jo. Se liikkuu ja kuljettaa minut todellisesta ajasta ajattomaan. Aika pyörtää sanansa, pyörähtää paikallaan ja antaa vapauden olla olematta, tehdä tekemättä, ihmetellä ja ihastella. Avaan matkapäiväkirjani, katselen hissukseen ikkunasta ulos, kirjoitan välillä ajatuksen, enimmäkseen vain tuijotan vaihtuvaa maisemaa kynä suupielen tuntumassa vaipuneena joihinkin kuvitelmiin, tunnelmiin ja unelmiin. Olen matkalla. Ehkä mikään muu ei tunnu yhtä hyvältä kuin olla matkalla. Eli ei missään.

Pixabay, Creative Commons

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elän, elänkö tosiaan?

Elämä? Olemassa olemista olevinaan. Tyhjä kauhu tulee illalla tai auringonpaisteisella kadulla tyhjien ihmisten katseiden ohittaessa ...