torstai 2. marraskuuta 2017

Kieppuva hunajainen

Auringon kalpeneva kajo viipyilee lasisissa kynttiläkupeissa
Aamuun on puoli vuorokautta
Puoli vuosisataa kasvihuoneeseen
Lusikasta kieppuva hunaja leijuu pohjalle
Kädet kohmeesta helpottuneina lepäävät kupin uomilla

Ikkunalautaan liitävä viima kilisyttää tuulikellolla
Talven nipisteleviä sointuja toistellen
Karmien välistä kirpeä pakkanen kiristää otettaan
Viiltää niskasta syvemmälle
Takareiden vaivan viileässä saapuva särky
Villasukkien jäljet lattialla, liian suuret silmukat
Pipon tupsu ja huivin hapsut
Vain teryleeni toppatakki on eteisen puolella

Keittiön lämmittäminen päivänpaisteella ei tuota tulosta
Eivätkä adventtikynttilän asteet tee eroa
Leikittelevän liekin ilo polttaa vain koskettaessa
Sähköpatterin säikeissä palaisivat periaatteet
Ja puuliiterissä väsyneet jätelaudat pitkällään paisuvat kosteudessa
Sankarisahaa odotellessa on uuneissa poltettu jämiä
Viimeiset viritettyinä kattilapattereita varten hellassa
Ehkä huomenna on oikea päivä ja jäsenissä virtaa
Odottaessa käsien alla yrttitee

Ikkunalla kynttilän valo vetää varjoja perässään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elän, elänkö tosiaan?

Elämä? Olemassa olemista olevinaan. Tyhjä kauhu tulee illalla tai auringonpaisteisella kadulla tyhjien ihmisten katseiden ohittaessa ...