---
Elämä on hiljaa
elämä on hiljaa, kun katson sitä silmiin
minua naurattaa, hymyilen
iloinen aurinko taivaalla
sanoo minulle
tule
mutta minne?
menisin kyllä, lähtisin heti
juoksisin puroa pitkin
aurinkoon olisi
lämmin tie
pitkä ja avara maa edessäni
huudan ja kiljun
haluan nyt heti kaikkeuteen
hukuttautua mereen
sen syvyyksiin
käpertyä syksyn lehtiin nukkumaan
lentää metsän puiden lomassa
missä on se maailma?
jossa on puhdasta
linnut laulaa ja lapset nauraa
pienet, kimaltelevat, kiemurtelevat ötökät
kääpä kannossa, lahossa rungossa
sikin sokin on joku heittänyt kaikki haavat ja koivut
vihreä verho kasvoillani
onko se taivas sininen?
joka avautuu pohjoisnavan päällä
sieltä puhaltaa kylmä tuuli sisään
sulkekaa, vetää, varpaita paleltaa
en haluaisi vilustua
kuka sen sanoi?
että ilma lämpeni
ettei lunta tulekaan
minulla oli jo paikka valittuna
lumilinnalle, suurelle ja valtavalle
halusin kutsua sinne kaikki ystävät
ja viettää juhlia
minkä värinen vesi on?
Araljärvessä, joka on suuri
ja kuollut
en haluaisi uida siellä
enkä Dneprillä
joku sanoi että Tonavassakaan se
ei kannata
minne katoavat?
ötökät, elukat, linnut ja hyönteiset
joita ei vielä löydetty
pienet eliöt meren pinnalla
delfiinit kiittävät kaloista
minne tulisin?
kun kaikki katoaa
maa hajoaa jalkojen alla
muuttuu muodottomaksi möykyksi
kuolleeksi köntiksi
jokin joka oli kaikkea
mitä toivoa saattoi
ei ole enää kuin aukko taivaassa
minne maailma katosi?
ei sitä vielä kysytä
kysyjät vasta syntyvät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti